Metsä

Vuonna 1887, löytyi ruotsalaisesta kylästä vanhan kirkon lattian laudoituksen alta kirja, joka kertoo uskomattoman tarinan pienestä kylästä ja sen asukkaista.

Lähes sadan vuoden ajan uskottiin kertomuksen olevan vain tarina muiden joukossa, kunnes innokkaiden tutkijoiden käsiin päätyi myös muinaisten eurooppalaisten kansojen elämästä kertonut historian teos.

Äkkiä kertomus kylän asukkaista saikin uuden merkityksen, kun muinaisen legendan tapahtumat vähitellen löysivät paikkansa suomalaisen, syrjäisen korpimetsän uumenissa.

Celtic Map 1595

Legenda kertoi julmasta valloittajasta, sekä pienen kylän ihmisistä, joiden onnistui paeta ratsuilla liikkuneita hyökkääjiä. 
Karkulaiset veivät kuitenkin mukanaan jotakin, jonka valloittaja halusi ja niinpä sen aikaisen maailman sotureista pelottavin sai määräyksen etsiä heidät ja surmata  jokaisen. 

Murhenäytelmän tapahtumapaikaksi arveltiin ensin  Södermanlandia ja nykyisen Målaren-järven rantoja ja saaria (erityisesti Birkaa), jolla suoritettiin useiden vuosien ajan argeologisia kaivauksia. 

Anno Domini 1539

Myöhemmin eräästä kelttiläiseen kulttuuriin perehtyneestä brittiläisestä kirjastosta löytyi teos ja vanha kartta, jonka avulla pääteltiin ”kaksikasvoisen tappajan” viimeisen veriteon ulottuneen vieläkin kauemmas, aina pohjoisen jään maahan (Frigus Aquillonis) saakka.
Kun vielä osattiin hahmottaa tapahtumien todellinen aika, 
alkoivat palapelin palaset loksahdella yhteen ja  innokkaalla ruotsalaisista ja tanskalaisista tutkijoista koostuvalla joukolla oli edessään historian paha-maineisimman tappajan, Maga Carnifexin ja hänen viimeisten uhriensa viimeinen leposija.

Maakasperä/ Haikankylä 1953

Paha pyöveli ei koskaan palannut matkaltaan, sillä nähtävästi myös hän kohtasi voittajansa viimeiseksi jääneessä taistelussaan. 
Saiko hän surmansa karhun hampaissa, vaiko paikallisen sankarin miekasta, sitä tuskin tulemme koskaan tietämään, mutta eloonjääneiden kerrotaan paenneen läheisille saarille, joista yhden tunnemme nykyään alueen korkeimpana mäkenä (Elämänmäki).

Sen jälkeen heidänkään kohtalostaan ei ole tietoa.

Tutkimukset Ruotsissa päättyivät, eikä niitä koskaan jatkettu Suomessakaan kulttuurihistoriallisesti vähäisen merkityksensä vuoksi.

Pohjois-Vilppulan metsät ovatkin näin saaneet säilyttää salaisuutensa, jonka kätköissä edelleen uinuu unohdetun maailman pahin painajainen, odottaen vain hetkeä, jolloin joku onneton kääntää sen oikean kiven… vai onko se jo käännetty?

Alueelta liikkuu toinen toistaan erikoisempia havaintoja omituisista ilmiöistä ja epätodellisten olomuotojen kohtaamisista. Vanhimmat näistä kertomuksista juontavat jo perimätietoon aina 1800 luvun lopulle, jolloin ensimmäisiä asukkaita asettui nykyään Palomäen tieksi kutsutun tien varrelle.

Olemme jo tähän mennessä saaneet runsaasti yhteydenottoja, joissa on kerrottu epätavallisia kokemuksia sekä havaintoja tuosta ympäristöstä, sekä lähialueilta, kuten Elämänmäeltä ja Mäkelänvuoresta.

Tässä blogissa on tarkoitus tulevaisuudessa julkaista oma osionsa näistä kokemuksista, joten jo nyt saadun runsaan materiaalin lisäksi odotamme lisää sähköposteja lukijoiltamme.